Aloitin kirjoittamaan blogia. Ehkä se auttaa minua edes vähän. Kirjoitan siitä, miten etenen tavoitteessani. Kirjoitan tiestäni täydellisyyteen. Olen aina halunnut olla se pienin ja siroin. Olen monta kertaa ollutkin, mutta aina jostain syystä lihon taas normaaliksi. NORMAALIKSI. Se on pahin sana minkä voi kuulla. EN halua olla normaali, vaan LAIHA ja KAUNIS. Äitikin sanoi minulle eilen, kun olin laittanut farkut jalkaan, että "Nythän noi on sulle sopivat." !!!! Se satutti. Ihan oikeasti. Nyt olen siis LIHONUT niin että sen jopa huomaa. Ja kuulen sen vielä äidin suusta. NORMAALI.

Mutta en ole kauaa, tähän tulee NYT muutos. Toivon saavani samanhenkisiä lukioita, jotka kannustavat minua (ja minä heitä), tiessään täydellisyyteen.

Ainakin aluksi tämä tulee olemaan helppoa. Ruoka on alkanut ällöttää minua, samoin peilikuva, joten ei edes tee mieli syödä. Oksettaa. Muistan kyllä sen heikon olon ja kalpean (mutta kauniin) ihon, jotka saa kun on syömättä. Tällä hetkellä kaipaan sitä tunnetta, että ei jaksa liikuttaa jäseniään. Haluan taas olla se hentoinen ja pieni, kuvankaunis.

Huomenna aloitan, ja olen taas vähän onnellisempi. Voisin listata vähän tavoitteita.