Tuntuu, että olen ihan yksin, ettei kukaan välitä. Tuntuu, että olen niin lihava ja ruma, ettei kukaan halua olla kanssani. Minulla on kyllä ystäviä ja kavereita paljon, mutta mistä tiedän välittävätkö he oikeasti? Olen ihan yksin omassa helvetissäni ilman auttajia. Ainut asia jonka olen huomannut tuovan lohtua on laihduttaminen. Mikään ei tunnu paremmalta kuin se, kun nousee vaa'alle ja näkee numeroiden laskeneen edes vähän. Päivä päivältä, viikko viikolta, minusta tulee pienempi. Ihmiset ympärilläni ihmettelevät mitä minulle tapahtuu, annan heidän ihmetellä. He eivät osaa kokea tätä, koska he rakastavat läskiä paskaista elämäntapaansa. Kun he keräävät ihonsa alle lisää oksettavaa rasvaa, minä, yksin, juoksen pitkin katuja ja itken pahaa oloani. Kun kukaan ei ymmärrä, kun vihaa itseään. Haluan olla vain laiha. Ja teen kaikkeni sen eteen.

Tänä aamuna huomasin, että olen taas laihtunut. Mutta peilikuvani mukaan en, olen yhä lihava. Vihaan vatsaani, jalkojani, käsiäni ja kasvojani, jotka ENNEN olivat niin kauniit. Miten saatoin jättää sen taakseni? Tiesin jo silloin, etten pääse eroon oikeasta itsestäni niin helposti.